Tällä viikolla se oli. Se kontrolliröntgen, jota olen jännittänyt ihan kohtuuttoman paljon. Onko kivenkova sitoutuminen korsettihoitoon tuottanut tulosta? Hoidon katsotaan onnistuneen, jos mutkat eivät ole kasvaneet. Jotenkin ajattelin kuitenkin, että se on aika laiha lohtu.... Se, että mutkat olisivat edelleen yhtä suuret rankasta korsettihoidosta huolimatta. Mutkat ovat olleet jo sellaisissa lukemissa, että suorastaan hirvittää millainen selkä on aikuisena, jos mutkia ei saada lainkaan suoristumaan.
Edellisenä iltana uni ei meinannut tulla. Siivosin, katsoin telkkaria ja keksin kaikkea muuta tekemistä paitsi nukkumista. Aamulla oli jo suorastaan huono olo, sillä niin kovasti jännitti. Tyttöäkin jännitti, joten oma jännitys oli parempi pitää piilossa. On hyvä juttu, että nähdään missä mennään! Pelkäsin kuitenkin, että tulokset eivät ole toivotut. Toisaalta kyllä ymmärsin, että selkä on reagoinut korsettiin, sillä molempia on täytynyt jo matkan varrella muokata. Asteittain korsetti on mennyt tiukemmalle. Silti pelkäsin.
Ensin hoitajan vastaanotto. Pituutta ei ole elokuun jälkeen tullut. Sitten röntgen. Korvakorut saavat olla korvissa. Suuri helpotus. Mietin, että pyydänkö päästä röntgenhoitajan kanssa katsomaan miltä kuva näyttää. En pyydä, sillä parempi etten itse edes yritä tulkita kuvaa. Sitten odottamaan ortopedia. Samanlaisia korsettikasseja näkyy muillakin. Polilla on skolioosipäivä. Odotusaula tyhjenee, kunnes olemme ainoat. Seuraavaksi on meidän vuoro. Miten voikaan odotus tuntua pitkältä! Tyttö ei ole moksiskaan. ”Olen tottunut, että täällä odotellaan aina jotain.”
”Huomaan, että olet pitänyt korsetteja”, sanoo lääkäri tytölle. Positiivisia uutisia! Selkä on todellakin reagoinut! Isompi mutka oli helmikuussa 33 astetta eli kasvanut ensimmäisestä röntgenkuvasta jopa 6 astetta. Nyt mutka on 23 astetta!!!! Siis 10 astetta vähemmän! Pienempikin mutka useamman asteen vähemmän kuin helmikuussa. Uskomattoman kevyt fiilis! Tiukka asenne korsetin pitämiseen ja suorastaan minuuttien laskeminen, että vuorokaudessa taukoa ei ole liian paljon. Kaikki se kannatti!
Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että hoito jatkuu kuten tähänkin asti kahdella korsetilla. Seuraava kontrolli vasta vajaan vuoden päästä, joten myös ensi kesä mennään asenteella. Kontrolliväliä pidennetään, sillä säteilyn vuoksi turhia röntgenkuvia ei haluta ottaa. Nyt on nähty, että oikea hoitolinja on löytynyt. Ennen seuraavaa kontrollia täytyy kuitenkin korsettien kanssa olla tarkkana. Uusia tehdään aina tarpeen vaatiessa, mutta meidän vanhempien vastuulla on seurata milloin on se aika.
Tyttö huolehtii sairaalan aulassa, että korsetti laitetaan päälle. 9-vuotiaan motivaatio, sitoutuminen ja sopeutuminen ovat vailla vertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti