Miten matka jatkuu?

Skolioosikontrollista ja hyvistä uutisista on kulunut kuukausi. Mutkien suoristuminen antoi motivaatiota korsettihoitoon ja osoitti, että emme tee tätä turhaan. Helpotus oli suuri, mutta mieleen jäi myös lääkärin muistutus siitä, että pitkä matka on vielä edessä. Odotettavissa on vielä ainakin 30 cm pituuskasvua.  Tyttö on 9-vuotias ja pituuskasvu voi hyvinkin jatkua 15-vuotiaaksi. Yli 5-vuotta... Takana on vasta vuosi. Ilo ja huoli pyrkivät pintaan samaan aikaan. Hyvät tulokset, mutta suuri huoli kuinka selvitään seuraavat vuodet. Ja ensi kesä. Mitä sitten kun murrosikä todella alkaa? Ulkonäköpaineet olisivat kovia ilman korsettiakin. Etukäteen ei kannattaisi murehtia, mutta vaikea on myös estää ajatuksia tulemasta.  

Selkä siis reagoi korsetteihin hyvin, mutta mutkat ovat edelleen olemassa. 23 astetta mutkaa selkärangassa on edelleen aika paljon. Jo muutaman päivän päästä kontrollista mietin, että toki me vielä suoremmaksi mutkat saadaan. Kuukauden päästä kontrollista siis suuntana jälleen sairaala ja päiväkorsetin muokkaus, jotta kiristysvaraa on enemmän. Tuolla käynnillä selvisi myös, että tyttö oli kasvanut jälleen ja uusi päiväkorsetti on luvassa jo tammikuussa. Sairaalan käytävät tulevat siis myös jatkossa tutuiksi.

Entä miten korsetit vaikuttavat arkeen? 9-vuotiaalla on paljon energiaa ja liikkumisen tarve on suuri. Kärrynpyörät ja kuperkeikat kuuluisivat vielä kiinteästi arkeen. Ohimennen on kiva tehdä kärrynpyörä matkalla keittiöön. Kesällä naapuruston pihaleikkien suosiossa oli tanssiesitysten harjoittelu ja esittäminen vanhemmille. Tanssi on tytön rakas harrastus ja jopa luontainen liikkumisen tapa. Tanssien paikasta toiseen on ihan arkipäivää.

Nyt tämä ei onnistu. Korsetti estää keskivartalon taivuttamisen ja niinpä temppuilu ja haastavammat tanssiliikkeet ei onnistu. Kesällä huomasin, että tyttö otti leikissä useimmiten tanssiopen roolin. Hän teki koreografiaa ja ohjasi muita. Sinänsä varmasti mieluinen tehtävä sekin, mutta äitinä hieman kaiholla mietin sitä, kuinka korsetti pakottaa tietyllä tavalla toimimaan hillitysti. Ei tee mieli lapsenomaisesti temppuilla ja tanssia entiseen tapaan, sillä tietää, että korsetti ei anna periksi ja saattaa jopa satuttaa, jos väkisin yrittää hankalaa asentoa. Murrosikä useilla muuttaa lapsenomaista tapaa liikkua, elää ja olla. Käyttäytymisestä tulee enemmän aikuismaista. Toivoisi, että ennen kuin murrosikä alkaa, saisi olla vielä se vilkas ja liikkuva lapsi.

Eihän korsetti kaikkea liikkumista estä. Edelleen voi hypellä ja juosta, mutta aktiivisuuden väheneminen on jossain määrin ollut nähtävissä. Joskus tulee pyyntö, voiko korsetin ottaa pois, jos tanssin tai temppuilen. Toki korsetin voi ottaa pois ja liikkuminen on selällekin hyväksi, mutta kovin monta tällaista pientä taukoa ei voi päivän aikana pitää. Korsetin teho perustuu hyvin pitkälti siihen, kuinka ahkerasti sitä pidetään.

Korsetit vaikuttavat arkeen myös niin, että päivät täytyy suunnitella ja aikatauluttaa paremmin. Päiväkorsettia saisi pitää päivän aikana pois vain tunnin. Meillä on kuitenkin käytössä myös yökorsetti, jonka puristus on suurempi, joten pientä joustovaraa päivän aikana on. Pakosta tauko venyy yleensä yli tunnin, sillä jo pelkkä uintireissu kestää pari tuntia. Tanssiharrastus kestää myös tunnin, joten kulkemiset ja suihku mukaan lukien venyy tauko ainakin kahteen tuntiin. Erityisesti kesällä olin huolissani, kun taukoja kertyi enemmän ja ne olivat pidempiä. Onneksi kontrolli osoitti, että korsetit ovat todellakin olleet tarpeeksi päällä.

Arki soljuu ja korsetit kulkevat siinä mukana. Kunhan asiaa ei ala liian tarkkaan miettimään, selvitään me ihan hyvin.

Sitä paitsi tauon aikana korsetti toimii kuulemma myös avaruuskypäränä. Kätevää!