ei taittua vaan taipua
vahingoista jotakin opikseen ottaa
ja ryhtinsä koettaa taas suoristaa
Huolet vuoriksi voi kasaantua
ja tiedän niiden alla vahvakin voi musertua
puhallus ja suukko auttoi joskus aiemmin
väistyisikö vuoret jos puhallankin kovemmin
huomiseen luottaisinkin
huomiseen luottaisinkin
Mä en taida olla vahvin
huomaisin kai jos oisin
monen harteilla on niin kovin raskas lasti
ei en omaani niihin pois vaihtaisi
(Irina: Puhallus ja Suukko)
Kaksi tyttöämme eivät ole juurikaan sairastaneet. Synnytyksen jälkeen ei ole ollut tarvetta vierailla sairaalassa. 1. luokan terveystarkastuksessa kuitenkin havaittiin, että vanhemman tytön selkärangassa näyttäisi olevan mutkaa. Terveyskeskuksen fysioterapeutin kautta matka jatkui keskussairaalaan selän röntgenkuvaukseen ja lääkärissä käyntiin. Ensimmäinen röntgenkuva oli suoraan sanottuna järkytys. Voiko lapseni selkä todellakin näyttää tuolta?! Ulkoisesti emme osanneet aavistaa tuollaisia mutkia.
Skolioosi-diagnoosista on kulunut tähän päivään mennessä noin vuosi. Vuosi on sisältänyt mutkia muuallakin kuin selässä. Tämän blogin kirjoittamista olen harkinnut viime keväästä saakka ja syitä on monia. Kirjoittaminen on keinoni purkaa omia tuntemuksia. Toisaalta tämä on keino kertoa kaikille tutuille ja ystäville missä mennään. Tämän avulla ajatukset jäävät muistiin ja niihin voi palata myös siinä vaiheessa kun skolioosin hoito jossain vaiheessa loppuu. Toivon, että blogin löytää ehkä joku toinenkin skolioosi-potilaan vanhempi. Vertaistuki on usein paras tuki.
Irinan "Puhallus ja suukko" teksti puhutteli, sillä aiemmin lasten pienet haaverit ja huolet ovat hoituneet puhalluksella ja suukoilla. Aina on ollut selkeä keino, jolla homma hoidetaan pois huolesta. Nyt ei enää ollutkaan niin. Tulevaisuus alkoi jopa hieman pelottaa. Myös oma jaksaminen on välillä ollut koetuksella. Suuri huoli lapsesta, mutta toisaalta kiitollisuus siitä, että meillä on "vain" skolioosi.
Skolioosia hoidetaan muovisella korsetilla. Diagnoosin jälkeen google oli ahkerassa käytössä kun etsimme kuvia erilaisista korseteista. Korsetit näyttivät hurjilta ja mitään takuita korsettihoidon tehosta ei voinut kukaan antaa. Joillakin hoito tehoaa hyvin, toisilla taas mutkat jatkavat kasvuaan korsetista huolimatta. Pahimmassa tapauksessa edessä olisi leikkaus, jossa selkäranka oikaistaan ja osaksi jäykistetään. Parhaimmassakin tapauksessa edessä olisi vuosien korsettihoito.
Blogissa tarkoituksenani on purkaa näin alkuun viimeisen vuoden tuntemuksia ja kokemuksia. Vuodessa on tapahtunut paljon ja nyt tuntuu että on jonkinlaisen välitilinpäätöksen aika. Skolioosi-matkamme jatkuu vielä vuosia, joten toivon säilyttäväni tämän ns. julkisena päiväkirjana, josta kenties on jollekin muullekin kuin vain itselleni iloa ja apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti